AAARGH

Miksi ottaa esille juutalaiskysymystä? Koska se on meilläkin olemassa Ja koska sen tunkeutuminen Ainerikan elämään on edistävä sen ratkaisua eikä sen turmiollisten seuraamusten jatkuniista, kuten inuissa maissa on käynyt.
Juutalaiskysymys on ollut olemassa Yhdysvalloissa jo kauan. Juutalaiset itse ovat sen tienneet, vaikkeivät amerikkalaiset. Joskus on se täällä kärjistynytkin tavalla, joka ennusti arvauttavaa ratkaisua. Monet merkit viittaavat siihen, että se on joutumassa kriisikohtaan.

Euroopan unionin virallinen lehti

PuheTeheranissa "Review of the Holocaust: Global Vision" -konferenssissa, 12. joulukuuta 2006
"Won't need no shadow man Runnin' the government Won't need no stinkin' war. We live in the garden of Eden, yeah, Don't know why we wanna tear the whole thing down And we've got to get ourselves Back to the garden"
Neil Young, After The Garden, Living With War, 2006*

Salamalekum!

Kun elimme Itä-Saksassa, missä oli vain hyvin rajoitetusti mielipiteenvapautta saatoimme silti kuulla itäsaksalaisten kriittisiä ääniä läntisen median kautta. Näillä äänillä ei ollut mitään muuta mahdollisuutta tulla kuulluiksi. Sallikaa minun kertoa yhdestä näistä äänistä, laulajasta jonka lauluja kuuntelimme hyvin hartaasti läntisiltä radiokanavilta. Sittemmin tämä laulaja vaihtoi puolta radikaaliin oikeistoon, ja tukenut siitä alkaen kaikenlaisia sotia joita niinsanottu länsi on käynyt, kuten myös Keski-Idän rasistisia hallituksia jollaiset pysyvät pystyssä vain terrorilla ja vieraalla tuella.
Toinen kriittinen ääni, filosofi Rudolf Bahro, joka hahmotti vaihtoehtoa typerälle kommunistiselle hallinnolle lännessä julkaistuissa kirjoissaan, lähetettiin vankilaan moniksi vuosiksi. Kun hän lopulta pääsi vapaaksi ja hänen sallittiin muuttaa maasta länteen, hän jatkoi kriittisenä ja itsenäisenä sieluna olemistaan. Eikä kulunut kauaakaan kun häntä arvosteltiin "äärioikeistolaisuudesta".
Itäsaksalaiset eivät olleet yksimielisiä siitä, oliko asianmukaista tuoda kotimaisia ongelmia esiin lännen median kautta, mutta mielipiteenvapaudesta todella kiinnostuneet käyttivät joka tapauksessa niitä kanavia jotka olivat käytettävissä. Itä-Saksan oppositiolle mielipiteenvapaus oli asioista tärkein.
Tuhannet Itä-Saksan toisinajattelijat pakenivat länteen. Heille ei yksinkertaisesti ollut mahdollista elää vallassaolevien typeryksien valvonnassa. Heidän oli saatava puhua ja hengittää vapaasti, ja nauttia maailman monipuolisuudesta.
Tämäkään ei riittänyt, sillä tänään olen täällä ja yritän tulla kuulluksi kotimaani ulkopuolella. Vieraasta maasta käsin toivon voivani vaikuttaa kotimaahani, joka on paljastanut olevansa vapaa ja demokraattinen vain näennäisesti. Kyllä, läntinen mielipiteenvapaus on todistanut itse olevansa illuusio. Myös lännessä monet ihmiset istuvat vankiloissa siksi että ajattelevat eritavalla kuin vallanpitäjät haluavat.
Tämä näyttää minun silmiini siltä, että mielipiteenvapaus hyppii ikäänkuin saarelta saarelle. Todellisuudessa se on aina pakenemassa, mutta oikeastaan sitä ei ole lainkaan olemassa. Tullakseni kuulluksi käytän tätä konferenssia, missä historiallisista tapahtumista voidaan keskustella, tai jossa voidaan kysyä olivatko nämä menneisyyden tapahtumat juuri niinkuin eräät ihmiset väittävät.
Nämä ihmiset lähettävät oikeusistuimiin ja vankiloihin ne jotka kyseenalaistavat heidän väitteensä.
Olen enemmän historiantutkija kuin humanisti. Olen taiteilija ja julkaisija. Kaikkein eniten olen ilmaisunvapauden puolestapuhuja. Puolustan vapautta sanoa ääneen mitä ajattelee joutumatta vainotuksi, häirityksi tai vangituksi kaikille ihmisille Saksassa ja maailmassa.
Tälläisenä minä näen lännen, kotini. Länsi on avoin tila jossa ihmiset puhuvat vapaasti kaikesta. Länsi on avoin kaikelle vapaalle keskustelulle, "res publica", tasavalta. Mutta tämä ei ole totta tämänpäivän Saksassa.
En haluaisi luopua vapaan ilmaisun periaatteesta, johon läntinen elämäntapa pohjautuu. Tämä on liian kaunis asia jätettäväksi hallitsevien rikollisten käsiin.
Mielipiteenvapauden surkea tila Saksassa liittyy läheisesti konferenssimme aiheeseen: Ihmisiä on vangittu ja kohdeltu vaarallisina rikollisina, koska he ovat esittäneet näkemyksiä historiasta. Tällä hetkellä tutkija Germar Rudolf on raahattu oikeussaliin, ja tämä -ei konferenssimme aihe- saa minut ryhtymään vapaus-aktivistiksi.
Tämänpäivän Saksassa ihmisiä voidaan syyttää ja tuomita toista maailmansotaa koskevien opinkappaleiden kyseenalaistamisesta. Sillä ei ole merkitystä, millä syillä tämä rikollinen mielipiteiden esittämisen kriminalisointi perustellaan, henkilö nimeltään Germar Rudolf on tällähetkellä saksalaisessa vankilassa.

On asianmukaista, että sotaan osallisilla ja heidän perillisillään on omat näkemyksensä asiasta. Sota on niin julmaa ja sen tuottamat kärsimykset niin suuria, ettei kumpikaan puoli ymmärrä tai yritä ymmärtää toista osapuolta.
Se ei ole asianmukaista ja loukkaa inhimillistä arvokkuutta, jos yksi taho käyttää valtaa toisen mielipidettä vastaan. kuten juristi Alain Jakubowicz teki tutkija Bruno Gollnischille 7. marraskuuta 2006 oikeudessa Lyonissa.
Kaikista niistä sanoinkuvaamattomista kauheuksista huolimatta, joihin toisen maailmansodan kaikki osapuolet sekaantuivat sodan aikana ja sitä seuranneina vuosina, uskoin että tämänpäivän teoilla, jotka loukkaavat ihmisten arvokkuutta ja oikeamielisyyttä, on vain vähän tekemistä menneisyyden kärsimysten kanssa. Minulle on sittemmin jäänyt vaikutelma, että kansoilla on pidempi muisti.
En saanut tätä vaikutelmaa yksin raporteista veteraanien tapaamisista ja vanhojen taistelijoiden heinovaraisen ystävyyden kautta. Tämä vaikutelma jäi kaikilta elämän alueilta. Useimmilla ihmisillä useimmista kansakunnista on tuskallisia muistoja sodasta, ja tämä painolasti on osittain peritty sotaan osallistuneilta sukupolvilta.
Kaikki tämä johtaa ihmiset vain yhteen lopputulokseen: Ei koskaan enää sotaa! Ajattelen kaikkia kunniallisia, oikeudenmukaisia ja rauhaarakastavia ihmisiä kaikissa kansakunnissa. He eivät koskaan halua sotaa.

On kahdenlaista historiaa: Ensin, todellisia muistoja ja muistijälkiä jotka usein ovat sanattomia muodostuen nähdyistä asioista ja koetuista tunteista.
Toiseksi, on valtioiden ja vallassaolijoiden hyväksymä historia, jonka kuulemmne oppituoleista ja joka selitetetään meille monin suurin sanoin.
Me kuulemme suuria sanoja, jotka opettavat meille menneisyyttä, mutta nämä sanat ovat usein tyhjiä ja vailla kosketusta todelliseen elämään ja ihmisten omiin kokemuksiin. Ihmiset kuitenkin oppivat ne, ja miksi eivät? He luottavat yhä vallanpitäjiin enemmän kuin itseensä. Julistettu historia -mitä tahansa se sisältääkin- on aivan eri asia kuin historiasta oppiminen. Se palvelee vain valtarakenteen pysyvyyttä.
Silloinkin kun valtiopropaganda kasaa pääsyyllisyyttä sodasta saksalaisille, se on kykenemätön läpäisemään täydellisesti ihmisten todellista elämää. Huolimatta maailmanlaajuisesta indoktrinaatiosta saksalaiset ovat kunnioitettuja ja jopa suosittuja tavallisten ihmisten keskuudessa. Tästä syystä on sitäkin skandaalimaisempaa, kun saksalaiset antavat käyttää itseään sotiin osallistujina, kuten nyt tehdään. Nämä saksalaiset hävittävät meidän hyvän maineemme ja keräävät meille vihollisia, vaikka me todellisuudessa haluamme rauhaa ja ystävällisiä suhteita muihin kansoihin.
Miksi nykyinen Saksan hallitus jatkaa vihollisten hankkimista kansalaisilleen? Sehän toimii vihamielisten tahojen häväksi? Saksan hallitus huolehtii rikkaiden amerikkalaisten eduista. He ovat miehittäneet Afganistanin ja aikovat käyttää sitä tukikohtana jatkaakseen valloituksiaan Aasiassa, mikä tekee heistä entistä rikkaampia.
Siis sellaisten ihmisten intressien puolesta, jotka uskovat että he voivat pakkolunastaa kokonaisen maan ja karkoittaa sen asukkaat, ja nyt joutuvat puolustamaan itseään ryöstettyjen ja karkoitettujen vastarinnalta. Tästä syystä sotalaivamme, jotka kantavat ylpeiden saksalaisten seutujen ja heimojen nimiä partioivat Lähi-Idän rannikoilla! Ja tätä operaatiota tuetaan propagandalla, joka toistaa "demokratiaa" ja "länsimaisia arvoja". Samalla tavalla kuin mantra "virallisesta historiasta" joka palvelee tarkoitustaan , nimittäin että me "oppisimme" siitä, hallitusmuotojen väkivaltainen maahantuonti haluttomille ihmisille Lähi-Idässä oikeutetaan skandaalimaisilla valheilla. Kansallisen itsetietoisuuden käsite on täysin kadonnut yhdenmukaistetusta mediasta.
Ne jotka teeskentelevät kunnioittavansa läntistä ideaa ilmaisunvapaudesta opettavat nyt koko maailmaa, samalla kun kontrolloivat muita kansakuntia taloudellisesti ja sotilaallisella voimalla: Kansakuntia, joiden väitetään hallitsevan itseään. On itsestäänselvää, että kaikki puhe demokratiasta ja historiasta mistä meidän oletetaan "oppivan", on täydellistä valhetta. Sodanlietsojat selittävät meille lakkaamatta "ihmisyydestä"? Kuka johtaa valloitusretkiä ja selittää meille samaan aikaan "rauhasta", johon pakotetaan sotilaallisin keinoin? Ovatko saksalaiset lapset, joille alituiseen selitetään kuinka heidän tulee "oppia historiasta", tämän valheen ja aggression takana? Nämä lapset jotka ovat saaneet niskaansa litanioita sydämetöntä mekaanista propagandaa, joka häpeällisesti käyttää sanoja "demokratia" ja "ihmisoikeudet" mutta pyrkii sotaan?
Saksalaiset ovat rehellisiä sanoessaan, ettei sota enää koskaan tule Saksan maaperältä, eivätkä saksalaiset sotilaat marssi muihin maihin. Saksalaiset ovat saaneet tarpeeksi sotaa. He eivät tarvitse propagandaa ja "historian oppitunteja", elämänkokemus riittää.
Nyt on selvinnyt, miksi tämä permanentoidun historian ylijäämävarasto on toimitettu kouluihin ja mediaan vuosien ajan: Jotta saksalaiset olisivat toisen maailmansodan voittajien käytössä heidän tulevia sotiaan varten.
Vähän aikaa sitten saksalaiset yllättyivät, kun Israel -kaikista maista juuri he- nimenomaan toivoi saksalaisten sotilaiden sekaantuvan Lähi-Idän kriisiin, ja kuinka nopeasti oltiin valmiita olemaan israelin puolesta asein ja joukoin. Nyt nämä saksalaiset sotilaat eivät vain riskeeraa henkeään vieraiden intressien puolesta, vaan ovat tukemassa äärimmäistä epäoikeudenmukaisuutta ja pahuutta. Saksalaisesta sotilaasta on tulossa karkoitettujen palestiinalaisten vihollinen, kun hän tukee apartheidin kaltaista systeemiä, joka erottelee rodullisin perustein israelilaiset ja hyökkäyksen kohteeksi joutuneen väestön toisistaan tehden kaiken sovinnon mahdottomaksi.

Meillä on edelleenkin hyvä maine tällä alueella, mutta saksalaisten osallistuminen ihmisoikeuksien loukkauksiin millään tavalla tuhoaa sen. Saksalaiset sotilaat saattavat myös kuolla vieraiden etujen vuoksi. Vaadimme siksi saksalaisten sotilaiden välitöntä kotiuttamista Lähi-Idän kriisialueelta. Kansojen rauhanomaista rinnakkaiseloa ei saa tuhota!

Olen iloinen siitä, että tämän konferenssin koollekitsujat ovat valinneet juuri tämän päivämäärän: Kansainvälisen ihmisoikeuksien päivän. Ihmisoikeustilanne on juuri nyt huonontunut lännessä. Ihmisiä on julistettu "vihanlietsojiksi" ja heihin kohdistetaan oikeustoimia "anti-terror"-lakien kautta. Me tiedämme, mitä "vihanlietsoja" -leima on merkinnyt historiankäsityksen kyseenalaistajille (revisionist).
Heitä ei ole vain alistettu oikeusprosesseihin, vaan pian he katoavat vankityrmiin ilman laillisia käsittelyjä. Pysäyttääksemme tämän vahingollisen kehityksen, me tarvitsemme taisteluhenkeä ja paluuta länsimaisiin arvoihin.
Kuinka kauas olemme etääntyneet läntisesta sananvapauden perinteestä, osoittaa "Perustuslain-suojeluviraston" (salainen palvelu) toiminta v.1997 Sleipnir-lehteä vastaan. Perusteluna tiedustelupalvelun toimenpiteille Sleipniria vastaan esitettiin "lehden merkitys avoimen keskustelun mahdollistamisessa". Salainen virasto arvosteli siis julkaisijaa "keskustelun sallimisesta".
Berliiniläinen oikeusistuin määräsi v.2000 rangaistuksen Sleipnirin toimittajalle "tietyistä sanavalinnoista" lehdessään. Tämän takia toimittajan koti ja toimisto tutkittiin ja tietokone takavarikoitiin, eikä sitä ole vielä kymmenen vuodenkaan jälkeen palautettu. Me olemme todella kokeneet länsimaisen avoimmuuden, objektiivisuuden ja rohkaisun avoimeen keskusteluun luokittelun rikokseksi. Minusta tuntuu siltä, että poliisi ja viranomaiset pelkäävät jotakin?

Ehkäiskäämme yhdessä pahat tulevaisuudennäkymät antamalla jokaisen pitää oma totuutensa, olemalla sanelematta "totuutta" kenellekään. "Tietyt sananvalinnat" ja "rohkaisu avoimeen keskusteluun" eivät vain saa olla vapaita rangaistavuudesta, vaan niiden täytyy jälleen olla tunnuksiamme. Sillä ei ole merkitystä, missä yhteydessä. Olkoon juutalainen tai eskimo, jokaisen täytyy olla kelvollinen tekemään mitä haluaa "res publica". Sen ei pidä olla syyttäjän tai tuomarin asia.
Historiaa koskevat kiistat eivät kuule rikosoikeuteen, eivätkä Saksassa syytettynä olevien revisionistien argumentit kuulu oikeusistuimissa arvosteltaviksi. Tälläiset prosessit vahingoittavat vapauttamme äärettömän paljon. Saakoot revisionistit ja heidän asianajajansa käyttää perustuslakia ja sen periaatteita puolustuksessaan ja tukeutua perusoikeuksien sitovuuteen, ja sitten keskustella vapaasti lainsuojasta, ja noudattakoot tuomarit ja syyttäjät lakia eivätkä pelkojaan.
Suuret kiitokset teille!
Peace!